Kortteja tilanneet äidit ja isä ovat keksineet korteille erilaisia käyttötapoja, joita olen kerännyt tähän. Myös vauvojen reaktioista olen saanut palautetta, ja kerron niistäkin kokemuksista tässä. Lähinnä palautteet ovat kertoneet vauvojen tyytyväisistä reaktioista, mutta voi vauva mutristaakin korteille. Lue alta, miten pikkuiset ovat kortteihin reagoineet ja mitä vanhemmat ovat korttien kanssa keksineet.
Iina kertoi laminoineensa kortit: Kiitos mainioista korteista! Niistä on ollut meille valtavasti iloa ja ne ovat olleet erittäin kiinnostavaa katseltavaa noin 2kk iästä lähtien. Tytärtäni ovat kiinnostaneet kaikki hankkimamme kortit: piippolan muori, pingu, aurinko, pöllö ja leppis. Tähän asti kortteja on katseltu pienen matkan päästä milloin missäkin. Nyt kuitenkin tyttö alkaa olla siinä iässä (6kk), että kortit pitää saada omaan käteen ja aina välillä suuhunkin. Laminoin kortit ennen käyttöönottoa, joten ne ovat kestäneet lapsen kovakouraistakin käsittelyä hyvin. :)
Marjo kirjoitti seuraavanlaisen korttikokemuksen: Hei vaan! Sipoon seurakunnan kirjeen mukana tuli Onni ja Ilona-kortti vaunut, ja se on ollut alusta saakka meidän pikkuisen suosikki. Vaippaa vaihdettaessa kuva on hoitopöydän vieressä seinällä ja vauva tutkii sitä kovin tarkkaan pitkiäkin aikoja kerrallaan samalla hymyillen ja jokellellen. Ensimmäinen spontaani naurunhekotuskin tuli sitä katsellessa! Hieno idea!
Lähetin Katriinalle tsi-mobilen testattavaksi, kun hän kysyi voiko mobilen ripustaa kosteaan tilaan. Näin kuuluu vastaus puolen vuoden testikäytön jälkeen: Mobile on nyt killunut kylpyhuoneemme katossa, saunan oven vieressä, eikä se mielestäni ole mennyt miksikään. Kosteassa tilassa se kerää jonkin verran pölyä "kolmion sisälle", mutta pölyä varmasti kerääntyy normaaleissakin huoneissa! Kiitoa vielä kovasti, mobilesta on ollut meille paljon iloa!
Minulla on kaksi tytärtä, 8 kk ja 2v 5kk ja molemmat pitävät korteista hurjan paljon. Olen kirjoittanut jokaisen kortin taakse siihen sopivan runon tai pari ja pidämme korttituokion lähes päivittäin. Olen antanut näitä kortteja runolisäyksin lahjaksi ystäville, jotka ovat saaneet vauvan. (Pirita)
Kortit ovat olleet arvaamaton apu yön pitkinä tunteina, kun vauvan unirytmi ei ole vielä vakiintunut ja on täytnyt keksiä viihdykettä sekä itselle että lapselle. Kuvia katselemalla kuluu rattoisasti tovi jos toinenkin! Olemme mieheni kanssa myös laulaneet vauvalle kortin kuva-aiheen mukaan, ja lastenlaulukirjoista onkin löytynyt omia lapsuuden suosikkeja, kuten Pöllö-rock ja Karhunpoika sairastaa. (Kiitos nimettömälle palautteesta)
Yleensä palautteissa on kerrottu, että vauvat ovat korteista hyvin kiinnostuneita. Mutta vajaan 4 kk ikäisen pojan äiti Jonna kertoikin, että kortit eivät olleet vauvalle mieleen:
Tilasin teiltä 4 korttia vajaa 4-kuukautiselle pojalleni, ja poika "pelkäsikin" kuvia (varsinkin kissaa ja hymykaverit-korttia). Poika rupesi hengittämään nopeampaan tahtiin ja suu meni mytryyn. Näin tapahtui kolme kertaa, vaikka testasin eri tilanteissa. Poika on erittäin tarkka ja tykkää seurata ympäristöään ja leluja ja myös kuvia, mutta nämä eivät nyt olleetkaan mieleen.
Jonna tiedusteli vielä, onko tällaisesta aiempaa kokemusta. Omissa testailuissani vauvat ovat kuitenkin aina ihmetelleet tai innostuneet korteista, mutta eivät pelänneet. Tuttu neuvolan täti, jonka kanssa pohdin asiaa, totesi että kerran hänen aikanaan vauva on pelännyt neuvolasta saatavaa hymynaamaa.
Kortteja voi käyttää kutsukortteina esimerkiksi ristiäisiin tai nimenantojuhlaan, miksei lastenkutsuillekin. Nimijuhla-idea tuli Sarilta, joka tilasi aurinko-kortteja tähän tarkoitukseen. Jotkut seurakunnat ovat käyttäneet kortteja myös vauvakirkkokutsuina.
Ompelutaitoinen äiti tai isä voi ommella korteille yhdistetyn säilytys- ja katsomispussukan. Idea löytyy Elmon äidin blogista, kunhan sivua rullaa vähän alaspäin.
Sari ja Johanna -äidit ovat keksineet suojata kortit kontaktimuovilla, jolloin kortit kestävät siirtelyä ja vauvan tutkimuksiakin.
Vauvaiän jälkeenkin kortteja voi käyttää leikkeihin. Seuraava vinkki tulee Marilta, jonka 1-vuotias Niilo-poika pitää edelleen korteista:
Meidän vauva on jo 1-vuotias, mutta edelleen tykkää katsella kortteja. Hän on mielissään leikistä, jossa osoittaa kuvaa ja sitten aikuiset matkivat hänen osoittamansa eläimen ääntä. Kortit on meillä kiinnitetty hänen huoneensa oveen, joten jo pienempänäkin niitä päivittäin siinä katseltiin. Ja nyt, kun hän on isompi, osaa hän itse näyttää, että mennäänpä kortteja katsomaan.
Seuraavan valloittavan kokemuksen kertoo Ahti-vauva:
Sain synnytyslaitokselle lahjana ritarin, possun ja aurinko -kortin ja kun ikää tuli vähän lisää, kävi ilmi että rakastan kortteja yli kaiken. Erityisesti ritari on tosi kova juttu. Sitten äiti keksi vielä seuraavan hauskan leikin:
Hoitopöydällä, jonka vieressä kortit ovat, minulle kerrotaan seuraavaa tarinaa: "Ritari ja hevonen, joka sanoo iii-ha-haa, lähtivät possun luokse täyttä laukkaa, koppoti-koppoti-koppoti (lapsen jaloilla laukkaa). Ja possu sanoo röh-röh ja sillä on aivan pienet ja lyhyet jalat, joilla se juoksee kipiti-kopiti-kipiti-kopiti (lapsen jaloilla pieniä nopeita askelia suorin jaloin). Kun ritari, hevonen ja possu tapasivat, ne lähtivät yhdessä veturille (lapsen jaloilla koppoti... kipiti...) ja hyppäsivät kyytiin, ja veturi lähti liikenteeseen tsuh-tsuh-tsuh (nopeutuvaa pyörivää liikettä lapsen jaloilla). Ja päivä oli hieno ja aaau-rin-ko paaiis-toooi (lapsen käsillä laaja liike alhaalta sivukautta ylös ja takaisin).
Ahtin äiti kertoo, että Ahti oppi tarinan nopsaan ja nauraa joka kerta etukäteen, kun seuraava yhdessä tehtävä liikesarja on tulossa.
Korteista saa pieniä tauluja kehystämällä ne. Idea tuli Minnalta, joka myös kertoo, että pikkuinen Mio rakastaa kortteja ja katselee niitä innolla samalla kun äiti touhuaa kotitöitä.
Ahtin äiti taas pohtii, tekisikö korteista kirjan: Ajattelin väsätä korteista ehkä kirjan, koska yhteen tai kahteen kuvaan kerralla keskittyminen voisi olla mukavaa. Ja tällä hetkellä (Ahti 4,5 kk) kaikkeen on kiva tarttua ja kirjan sivuja käännellä myös itse. Jos päällystäisi kortit muovilla, ei haittaisi vaikka niitä vähän maistelisikin - kun mieli tekee kuitenkin.
Kortit ovat olleet aivan mainioita. Olemme käyttäneet niitä kahden viikon iästä alkaen. Nyt tyttäremme on kohta 4 kuukautta ja edelleen tutkailee kortteja, jotka saavat hänessä aikaan erilaisia reaktioita: välillä hän alkaa jokeltamaan, välillä tulee pieniä naurunpyrskähdyksiä tai pelkästään valloittavaa hymyä. Joskus harvoin on tullut pientä itkunpoikasta - voi olla siis että jotkut kuvat "pelottavat".
Vastasyntyneenä kuvat olivat sänkyssä lähellä häntä, nykyisin laitamme roikkumaan ne sängyn yläpuolelle irrotettavalla narulla. Hoitopöydän vieressäkin on ollut kortteja roikkumassa ja olemme myös näyttäneet kortteja kädessä pitäen tyttärellemme. Nyt on tarkoitus lähettää enkeli-kortteja kiitoskorttina ja joulukorttina ystävillemme. Ensi vuonna ajattelimme laittaa kutsut 1v-synttäreille käyttäen Onni ja Ilona-kortteja. (Susan)
http://www.eilentein.com/2015/02/hypnopingviini -ja -kaverit.html
http://sormustin.blogspot.fi/2015/03/hypistelyleluja.html
http://tellujapikkutary.blogspot.fi/2014/06/vauva -ajan -arjen -pelastajat.html
http://laurankirjapaivakirja.blogspot.fi/2014/01/kuukauden -luetuimmat.html
http://minisininmaailma.blogspot.fi/search/label/Onni%20ja%20Ilona
